Judo – kamppailua & urheilua

Judo

Tulee sanoista ju = pehmeä, joustava ja do = tie, tapa.

Japanilainen Jigoro Kano kehitti judon 1880-luvulla ju-jutsusta. Hän poisti ju-jutsun vaarallisina pitämänsä liikkeet, jotta vastustajaa ei vahingoitettaisi.
Ensimmäisen judokoulunsa Kano perusti v. 1882.
Koulu oli nimeltään Kodokan Judo, ”paikka, jossa opiskellaan tietä”.

Judon periaatteet

Judossa tekniikat pyritään tekemään käyttämättä turhaa voimaa ja käyttämällä vastustajan voimaa häntä itseään vastaan.
Judossa on kolme periaatetta:

Joustamisen periaate: Voimaa käyttäen voi voittaa vain itseään heikompia, mutta joustamalla voi selvitä lähes rajattomasta vastuksesta.
Judossa oppii myös nopeasti, ettei hermostuminen kannata ja itsehillintä kasvaa.

Maksimaalisen tehon periaate on periksi antamista laajempi periaate. Se opettaa keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja käyttämään voimaa vain sen verran kun on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.

Yhteisen hyvän periaate: Judoa ei voi harjoitella yksin.
Judo kehittää vastuulliseksi kavereita ja yhteiskuntaa kohtaan, koska judon harrastaja oppii luottamaan ja olemaan luottamuksen arvoinen.

Tekniikat

Judotekniikat jaetaan heittoihin, sidontoihin, kuristuksiin ja käsilukkoihin.
Aluksi opetellaan sidontoja ja ukemi eli kaatuminen. Vasta kun ukemi on opittu, voidaan lähteä opettelemaan heittoja.
Lukkoja ja kuristuksia aloitetaan opettelemaan oranssilla vyöllä.

Vyökoe

Tekniikoita ja kykyä soveltaa judon periaatteita testataan kilpailujen ja randorin eli vapaan otteluharjoituksen lisäksi vyökokeessa eli graduoinnissa.
Judon harrastajan eli judokan edistyminen lajissa näkyy vyön värissä. Aloittelijan valkoisesta edetään aste kerrallaan kohti mestarin mustaa vyötä.